14.10.2013

RESEPTI • Purkitettu tuli

Puskantakaa-reseptit pyrkivät olemaan ilmastoystävällisiä, mutta helppoja ja maukkaita, keskittyen oman sadon hyödyntämiseen. Reseptit ovat useimmiten omia sovelluksia jostain löydetyistä resepteistä ja pyrin kertomaan lähteen, mikäli se on edelleen muistissa.

Tämä resepti syntyi siksi, että kaapissa yksinkertaisesti oli ihan hirvittävästi chiliä. Ukko ei mieluusti käytä sitä, koska chili on eri vahvuinen eri kypsyysasteissa, ja siten määrän arviointi voi olla hankalaa. Kuivattua jauhettakin harkitsin, mutta nämä kuivuvat "pelkiksi nahoiksi", eli selvästi parempia tuoreina. Pakastaminen on mahdollisuus, mutta silloin vahvuuden epätasaisuuden ongelma säilyy. Vihreitä raakoja podeja voi syödä suoraan puskasta, ne maistuvat vihreältä paprikalta, siinä, missä täysin kypsinä tänä vuonna kasvattamani Lemon Drop -chilit saavat karvaisenkin miehen huutamaan kimeästi ja juoksemaan ympyrää (maitotuotteet ovat muuten ainoat, jotka oikeasti auttavat kapsisiinin poltteeseen).

Aloituskuvassa näkee, millainen kasa podeja tuli korjattua kasvihuoneen kahdesta plantusta muutama viikko sitten kun hermo petti öiden viiletessä. Annoin chilien kypsyä hiljalleen kulhossa pöydällä. Ja pohdin miten ne hyödyntäisin. Koska tämä syksy on näemmä kastikesyksy (viime vuonna väänsin hulluna hilloja), niin päätin tehdä kastikkeen näistä:

• vajaa kilo tomaattia (valkkasin kypsänäkin vihreänä säilyvän Green zebra -lajikkeen, sillä silloin kastikkeesta tulisi keltaista eikä punaista)
• iso kulhollinen chiliä (ota mitä nyt sattuu olemaan, nyt käytin siis Lemon drop -lajiketta)
• vajaa pari desiä omenaviinietikkaa tai vajaa desi etikkaa
• hunajaa, sokeria, siirappia (laitoin kaikkia sitä mukaa, mitä sokerituotteet loppuivat - aluksi meni 3 dl hunajaa, sitten varmaan 2-3 dl sokeria ja lopuksi vielä vajaa desi ruokosiirappia).
• mahdollisesti tilkka vettä että saat toivotun koostumuksen soosiin

Tästä satsista tuli reilu litra kastiketta, määrä riippuu kovin käytetyn chilin määrästä ja ranneliikkeestä sokerin ja veden suhteen.

Kalttaa tomaatit ja kuori ne, leikkaa palasiksi ja heitä kattilaan. Vedä suojakäsineet käsiin  - tässä kohti se on oikeasti fiksu ajatus - ja poista chileistä siemenet ja pilko ne. Kulauta ranneliikkeellä jonnin verran etikkatuotetta niskaan, kaada reilusti sokeria tai hunajaa perään ja ala keittämään. Ihan pikkuisella lämmöllä saa antaa porista tunnin - pari. Sen jälkeen surauta sauvasekoittimella, vedä syvään henkeä ja maista. Lisää sokeria jos tuntuu kaipaavan mehevyyttä. Ja vettä tilkan, jos haluat soosista kunnolla juoksevaa. Kiehauta ja laita puhtaisiin purkkeihin tai pullota. Säilytä jääkaapissa. Tai oikeastaan ihan sama missä säilytät, sillä tässä on riittävästi sokeria ja chiliä tappakseen rotankin.

Kattilassa oli jo tiivis tunnelma - ennen en ole kokenut chilin tuoksuvan terävältä lämmittäessä...
Pilkkomisen jälkeen siirsin veitsen ja leikkuulaudan suoaan tiskikoneesen sellaisella varovaisuudella, kuin kädessäni olisi radioaktiivista jätettä. Lopulta vedin hanskat kädestä. Ne eivät olleet ihan sellaista superohutta tavaraa, vaan reilumpaa durexia. Mielenkiinnosta koitin sivuuttaa kumin hajun sormissani ja nuolaisin kunnolla sormenpäitä. Ja oli kapsisiini tullut niistäkin käsineistä läpi sen vertaa, että suussa tuntui. Huhhuh, kyllä käsineet kerrankin oli fiksu veto! Kastikkeesta tuli kuitenkin tulisuusasteeltaan sellainen, että sormenpäästä kun maistoi ihan pikkuriikkisen tipan niin potkaisee kunnolla, mutta ei aiheuta kipua tai kyyneleitä. Nappisuoritus!

Käyttökohteina on jo mielessä siintänyt kaikki kastikkeista kaakaoon. Tässä on oiva mauste makeisiinkin kokeiluihin, chili ja suklaahan ovat oiva yhdistelmä!

Somisteina käytin Peter pepper -chilejä, sillä hölmönä en jättänyt ainuttakaan lemon dropia somisteeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti