28.3.2014

Kevät, nyt se on kevät!


Ihanan ihana krookus!
Blogi on monta päivää ollut poissa mielestä, sillä just nyt maailman täyttää kevät! Aurinkoa piisaa ja on mahdoton kuvitella, että viikko sitten maassa oli paksu kerros vastasatanutta loskaa.

Viime viikonloppuna rapsuttelin etupihan, käänsin kompostit ja lannoitin. Ilmastin maata, missä kaihonkukat kasvavat, josko eivät tänä kesänä ruskettuisi ja kärventyisi.

Hehkuva lumikello.
Tänään oli harvinaista herkkua, eli vapaapäivä. Heti aamupäivästä keitin kevään ensimmäiset pihakahvit, kaivoin pihatuolin varastosta ja istahdin nauttimaan luksuksesta. Mutta vain hetkeksi, sillä heti silmään osui juuri auenneet krookukset, jota oli kertakaikkisen pakko kuvata ja sitten lumikelloa ja sitten pitikin vähän katkoa kuolleita korsia ja yhtäkkiä olikin lapio kädessä ja iso kuoppa kaivettuna! Näin se vaan aina menee.

Sain viiruhelpin kaivettua maasta ja istutettua uudestaan. Olen sen istuttanut muoviseen parvekelaatikkoon, jonka upotan maahan. Näin muuten helposti villiintyvä ja kaiken alleen peittävä kaunokainen pysyy aisoissa. Heinä tukehtuu kuitenkin muutaman vuoden jälkeen, jos sitä ei nosta ja harvenna. Neljä vuotta näyttäisi tuossa pytyssä olevan oikea väli. Ei ihan kauhean paha. Mieluummin niin päin, kuin että sitä saisi kitkeä hammasta purren joka vuosi.

Vastaistutettua ruohonjuurta. Laatikon reunat häivyttyvät nopeasti, kun etureunaan kasvaa suikeroalpia.
Varjon puolellakin alkaa krookuksen nuput pullistumaan.
Samalla kaivoin vieressä olevan heikan (jossa vähän ruskeaa väriä seassa) pois todella kitukasvuisen clematiksen juurelta. Clematiksen juurta oli jäljellä ehkä 15 cm suuntaansa... Kaadoin kuoppaan pari sangollista palanutta hevosenlantaa (kiitos Väinö-hevoselle, että kakkii), ihan varmuuden vuoksi pari kourallista kanankakkaa ja sekoitin pohjahiekkaan. Siinä kohti kuoppaa ei ruskeaa enää ollut edes väriksi. Ihmekö, että parka on kitunut. Päällimmäiseksi lisäsin vähän puutarhamultaa. Suikeroalpia maanpeitteeksi ja komeus oli valmis. Katsotaan lähteekö vielä. Mutta tilaa tuli ihan kuin itsestään toisellekin kärhölle - jos jostain löytäisin valge daamin, se sekoittuisi niin kauniisti presidentin lomaan!

Ruohosipuli puskee, jippii!

Parasta tässä ihanassa kevätpäivässä oli se, että sain ulkoilutettua uusia puutarhahousujani ekaa kertaa! Jos muistatte työkaluvyön, jonka joululomalla väkersin, niin tässä on komeus yhdistettynä tuunattuihin housuihin! Olen niin ylpeä, että olen pakahtua.

Ostin siis ihanat 80-luvun mamma-sammarit netistä ja tuunasin ne (siis käytännössä levensin) samalla kankaalla, mistä tein työkaluvyön. Lisäsin myös taskun rinnuksille, siinä on hyvä pitää kasveille nimilappuja ja tussin. Polviin tuli mustaa kukkakuvioista kerniä, ja sen taakse piiloutuu polvisuojat. Olipa nannaa könytä polvillaan ja alla oli pehmeää ja lämmintä.

Ja sainpa viisveen arpomaan edellisen postauksen kirjankin. Se menee Elliumille. Onnittelut!


-------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

19.3.2014

Valon loppu

Olipa sydän kurkussa. Töissä sähköpostia kirjoitellessani kuului yhtäkkiä "räks" ja pöytäni reunaan kiinnitetty bonchien lisävälo rysähti alas! Polttimo sammui ja minä säikähdin. Yksi oksa katkesi bonchista kun valaisin jäi puskaan roikkumaan, mutta onneksi polttimo säilyi ehjänä.

Nykäisin töpselin ajastimesta (just silleen johdosta, eikä pistokkeesta, niinkuin ei saa tehdä, mutku oli syli täynnä lampunraatoa) ja nostin valaisimen pöydälle. Enkä enää ihmetellyt, miksi värkki jäi pimeäksi - polttimo oli aivan harmaa ja jotenkin ruostunut lasiputken ja kannan liitoskohdasta. No, olin jo jonkun aikaa katsonut valaisimen tuottamaa valoa sillä silmällä, että taitaa polttimo olla elämänsä ehtoopuolella kun ei meinaa valo näkyä kun kattovalaisimet on sytytettyinä.

Tuota valoa on hartaasti käytetty kolmena talvena talvehtimiseen, keväisin taimikasvatukseen ja kesäisin lisävalona mökin keittiössä. Eli tunteja on kyllä aika runsaanlaisesti plakkarissa.

No, eipä tuo valo täysin lopu, aurinkoahan näkee jo välillä ja kaupasta saa uuden polttimon.

18.3.2014

Uutta kirjaa nuuhkimassa

Sain mutkan kautta vihiä siitä, että uusi puutarhakirjaa ollaan julkaisemassa. Sehän oli pakko saada käsiin mahdollisimman pian! Päätin päiväksi kohottaa itseni lehdistön jäseneksi ja menin pressitilaisuuteen. Saapuessani talvipuutarhassa järjestettyyn tilaisuuteen vähän emmin olenko liian syvillä vesillä, mutta sain lämpimän vastaanoton ja istahdin helpottuneena lehtien ja television toimittajien joukkoon.

Mutta, asiaan. Kyseessä on todella kiinnostava kirja Luonnon kaunis pihapiiri - Miten saan puutarhani kukoistamaan. Sen on kirjoittanut Radio Suomen Perhosbaari-puutarhaohjelman lähetyksistä tuttu kolmikko Riku Lumiaro, Juha Laaksonen ja Mikko Lagerström ja siinä on jotain vähän extraa muihin puutarhakirjoihin verrattuna. Ainiin, ja kustannusyhtiökin kuulunee mainita, eli Paasilinna. Ihan en ole varma onko kirja vielä kaupan hyllyillä, mutta sainpa sen käsiini.

Aihe on lyhykäisyydessään, tiivistäen sanottu, luonto puutarhassa ja miten sitä voi saada lisää (siis luontoa puutarhaansa). Miten luomamme puutarha vaikuttaa ympäröivään luontoon ja miten ympäröivä luonto vaikuttaa puutarhaamme – siihen kuuluu luonnonkasvit, hyönteiset, vesi ja eläimet. Sanat monimuotoisuus ja ilmastonmuutos löytyvät kirjasta, mutta onneksi se ei edusta soosoo-asennetta tai viherpiiperrysabsolutismia. Opus ei edes kehoita pitämään pihaa villiryteikkönä, vaan kukin voi napata omaan puutarhaansa sopivat ideat siitä, miten luonnolle voisi suoda monimuotoisen jalansijan ihan kotiovelle asti. Ihanan raikasta.


Luonnonmukaisuushan on ajan trendi, mutta kirjassa ei tarkastella lannoitevaihtoehtoja ja verrata tuotemerkkejä, vaan puhutaan kompostoinnin merkityksestä sekä ilahduttavasti korostetaan lajien monimuotoisuuden merkitystä. Monimuotoisuushan on paras tae luonnon tasapainolle, silloin mikään yksittäinen haittatekijä ei pääse yhtä helposti niskan päälle.

Kirja on pullollaan käytännönläheisiä ja inspiroivia vinkkejä ja ohjeita, kaikkea ajuruohoniityn perustamisohjeista linnunpöntön rakentamiseen, kaikki maustettu pienellä lisällä siitä, miten saat lisää luontoa puutarhaasi, oli se lintuja tai vaikkapa perhosia. Esimerkiksi vesiaihe – se ei ole vain puutarhan kaunistus, vaan myös erinomainen pieneliöiden keidas. Mikä tietopaketti! Woop! Viime vuosina mediassa esitellyt hyönteishotellit ovat so last season, nyt innostuin ajatuksesta perustaa oma lahopuutarha!

On ulkomailla suurrlla budjetilla tehtyjä kirjoja, joiden kuvitukseen on käytetty aikaa ja rakaa ja joiden kuvat on lavastettu hiuslakkaa ja hammastikkuja hyväksi käyttäen, jotta kaikki olisi kohdallaan. Tämän kirjan kuvamateriaali on pääosin kirjoittajien omaa vuosien varrella kertynyttä materiaalia. Kotikutoisempaa, mutta nämä luovat kirjaan uskottavuuden ja autenttisuuden tunteen. Taitto nostaa hyvin esille luonnolliset, kotosuomalaiset kuvat ja nostaa kivasti esille näppärät vinkkiosat. Itse graafikon koulutuksen saaneena jäin kuitenkin vähän harmittelemaan sitä, ettei kirjan taittajaa mainita, siitä nootti kustantajalle.

Tämä opus on suunnattu kaikille, joilla on vanha puutarha, jossa tekee mieli tehdä muutoksia. Tai uutta perustavalle, ihan sama. Tietoa löytyy sekä aloittelijoille että pidemmälle päässeille, jos heitä kiinnostaa saada enemmän eloa puutarhaansa. Jos haet kiiltokuvia terasseista, sisustustyynyistä ja muotoonleikatuista puksipuista on tämä kirja täysin väärä sinulle.

Mehuakin oli tarjolla pressitilaisuudessa. Ja pientä suolaista, jota en kehdannut ottaa. Mutta servetti oli pakko viedä, se oli niin ihana. Ainiin, ja vähän sääli etten nauhoittanut tilaisuutta, sillä  lopuksi Mikko Lagerström kajautti ilmoille mojovan oodin kasville! Tuli testattua talvipuutarhan lasien kunto sillä desibelimäärällä. Yksikään ruutu ei särkynyt, eikä yksikään kasvi surkastunut. Kirjakin on vallan suositeltavaa tavaraa.

Pressikappaleeni ajattelinkin arpoa teidän, lukijoideni, kesken. Toki ajattelin ensin lukea sen kannesta kanteen. Laita alle kommentti tai puskantakaa facebook-seinälle, sillä olen kuullut paljon kommenttia siitä, että tänne on välillä vaikea kommentoida. Viisvee saa sitten arpoa kirjan vaikka viikonloppuna.

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

13.3.2014

Tomaatinsiemenet multiin änn-yy-tee-NYT!

Hei te muut harrastepuutarhuroijat! NYT on oikea aika laittaa tomaatit multiin! Wohoo!

Tomaatinkasvatus on hauska pikku projekti, joka ei ole vaikea ja josta voi saada paljon iloa jos muistaa olla stressaamatta lopputulosta. Kuten joku viisas sanoi, tärkein ei ole lopputulos, vaan matka. Tomaatisa saa nauttia paljon jo ennen sadonkorjuuta, sillä sitä saa hypistellä ja tuoksutella mikä on iso osa kyseisen plantun lumoa.

Noniin. Perusohjeisiin, siis.

Eli kipinkapin hankkimaan taimimultaa. Se on hyvä ostaa kaupasta eikä sooloilla jollain epämääräisellä tavaralla, sillä siemenet tykkäävät vähäravinteisesta mullasta. Kovin ravinteikas multa estää pidemmän idätysajan vaativia siemeniä itämästä, tämän opin tänä keväänä. Lisäksi taimimulta on tauditonta ja rikkaruohotonta. Ei olisi kiva huomata kasvattavansa pikkukoivuja 15 kappaletta...

Herkullisia siemenlajikkeita löytyy nykyään laajalti. Kurkkaa puutarhaliikkeiden, rautakauppojen ja erilaisten nettikauppojen valikoimia. Valitse muutama erilainen, tomaatteja ei ole erikseen vaikeita tai helppoja!

'Schellenbergs favorit' - suurin kasvattamani pihvitomaatti!

Tomaatin taimikasvtuksen pika-ABC on tässä:

Black cherry on yleinen ja aivan mahtavan satoisa!
- Auringonvaloa on riittävästi tomaatin esikasvatuksen aloittamiseksi maaliskuun alusta alkaen, jos sinulla on aurinkoinen ikkuna. Kerkeät saamaan satoa vielä, vaikka kylväisit vasta maalis-huhtikuun vaihteessa.
- Kylvä siemenet ehdottoman puhtaisiin ruukkuihin. Käytettyjen ruukkujen huuhtelu ei todellakaan riitä, vaan kuuraaminen, liottaminen, pihassa pakastaminen ja vaikka uunissa kuumentaminen tai tiskikoneessa käyttäminen on suositeltavaa taudinaiheuttajien hävittämiseksi.
- Pidä kylvös kosteana (ne pikkuiset kasvarit kennostoilla ovat oikein hyviä alussa, kelmun alla jotenkin aina kasvaa hometta), pienikin kuivahtaminen väärään aikaan tappaa siemenen. Vältä kuitenkin homehtumista.
- Kun taimet ovat kasvattaneet ensimmäiset oikeat lehtensä sirkkalehtien jälkeen, on aika koulia. Kouliminen tarkoittaa omaan kasvupurkkiin siirtämistä ja kouliminen vauhdittaa kasvua. Kouli ottamalla plantun lehdistä kiinni, ei varresta. Teelusikalla myllää juuret varovasti mullasta ja istuta omaan ruukkuunsa. Tomaatti kannattaa upottaa alimpia lehtiä myöden multaan (puutarhamulta tai musta multa on tällöin jo hyvä), sillä se kasvattaa juuria pitkin vartta ja taimesta tulee vahvempi.
Jokaiselle omansa, meillä pidetään kirsikkatomaateista.
- Ruukun koko saa olla reilu, se saisi olla noin puolen litran vetoinen. Esimerkiksi pestyt ja aukileikatut maitotölkit ovat suosittuja (muista rei'ittää pohja).
- Sitten kasvattelet sisällä tasaisessa kosteudessa ja mahdollisimman aurinkoisessa. Tue tainta sitomalla se keppiin, jos se alkaa lerpsahtamaan.
- Odota kunnes hallat ovat varmasti ohi. Silloin alkaa rumba. Tomaatti pitää karaista ennen ulos tai kasvihuoneeseen istuttamista (karaista kannattaa kaikkia sisällä kasvatettuja planttuja). Karaiseminen tarkoittaa päivittäistä ulkoilutusta, ulkoilmaan totuttelemista. Planttu hinataan jonnekin varjoisaan paikkaan ja vielä mielellään varjostetaan jollain harsolla. Ja tuodaan yöksi sisälle turvaan. Tätä jatketaan vähintään viikon, mielellään kahden verran ja on työläin osuus tomaatin kasvattamista.
- Kun lopulta on ulosistuttamisen aika, upotetaan taimi jälleen niin syvälle kasvualustaan, kuin mahdollista (jotkut jopa istuttavat taimen kyljellään tai kieputtavat vartta monta kierrosta mullan alla istuttaessaan amppelitomaattia).

Siementen kestää suurinpiirtein 3-7 vuorokautta itää, pieni lämpö ei ole haitaksi. Kovin kylmällä ikkunalaudalla voi tulla ongelmia. Kylvöksen voi siis pitää pimeässä mutta lämpimässä, vaikka lattialämmityksellä kylppärissä, sillä siemen ei vaadi valoa itääkseen. Heti kun itää, niin siirto valoon vaan.

Ensimmäinen onnistunut kylvökseni jokunen vuosi sitten...
Huomaa, että tomaatteja kannattaa kylvää säästeliäästi, sillä siementen itämisprosentti on korkea vielä vuosienkin jälkeen. Parhaimmillaan olen nähnyt 130% itämisprosentin, kun muutama siemen on ollut jotenkin tuplasiemen. Itse kylvän kaksi siementä per lajike, että on varataimi. Varataimet yleensä tyrkytän ystäville ja kolleegoille. Ensimmäisenä vuonna kylvin 15-20 siementä per lajike ihan varmuuden vuoksi. Olin lievästi sanottuna pulassa tomaatintaimien kanssa kun ikkunalaudat, ruukut ja multa loppuivat...

Tomaatti on kiitollinen kasvatettava, se nimittäin antaa paljon anteeksi ja törpöinkin amatöörikasvattaja saa yleensä maistaa edes muutaman työn hedelmän. Myöhemmin keväällä tulee tomaatinhoidosta lisätekstiä, lannoituksista ja tuennoista, en jätä pulaan tällä aloitustiedolla. Ja jos kaikki menee täysin mönkään, haet keväämmällä taimet torilta tai taimitarhalta. Joten, go for it!

-----------------------------

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

9.3.2014

NIKSIPIRKKA • lehtikompostilaatikot

Nämä kompostilaatikot syntyivät lähes vahingossa. Kun muutimme nykyiseen asuntoon, oli piha kuorrutettu puisilla teassilaatoilla. No mehän halusimme maata esille, joten laatat joutivat naapurille. Muutamasta kuitenkin rakennettiin pikkuinen pihakaappi minulle, pihan lapset kastoivat sen osuvasti VajaMajaksi ja ulkomuoto olikin kuin puusta tehty BajaMaja...

Kuitenkin kun ukko alkoi rakentamaan grillikatosta rivarin sisäpihalle (jonka yhteyteen tuli minulle siistimpi puutarhakaappi), mietti hän mihin ihmeeseen saisi VajaMajan hävitettyä alta pois. Samalla seisoin etupihassa rapsuttamassa niskaani, koska ei ollut lehtikompostia mihin tyrkätä kevään siivousjätteet. Onneksi ukko laski VajaMajan "selälleen" ja valo käveli ylös - pohjat vaihtuivat kansiksi ja pienellä tuunaukselle minulla oli kompostilaatikko! Tadaa!



Lopputulos oli niin hyvä, että ukko päätti anastaa isältään muutaman levyn lisää ja rakensi toisen kahden kompostilaatikon setin viereen. Vaivihkaa hinasin vielä sisäpihalle piilottamani talousjätekompostorin etupihaan, ja valmiina oli kompostirivistö vailla vertaa!

VajaMaja-kompostin tekoon tarvitset:

- 9 terassilaattaa, mieluiten vanhaa, jotta mahdolliset kyllästeaineet olisivat jo liuenneet sen, minkä ovat liuetakseen
- ruuveja ulkokäyttön
- neljä saranaa
- koukkuja ja silmukoita jos haluat etulevystä helposti irtiotettavan
- kakkoskakkosta muutama pätkä
- jos maa on kovin rikkaruohoinen, niin voit laittaa pohjaksi jonkun suodatinkankaan, mutta samalla estät lieroja kapuamasta kompostiin, eli se pitää ottaa huomioon.



Pykää ensin kuvan näköinen kehikko. Kakkoskakkonen on hyvä, mutta käyä mitä löydät. Menekki riippuu siitä, minkä kokoisia levyjä käytät.









Sitten ruuvaa levyt taakse ja sivuille. Keskilevyä joutuu pätkimään vähän nurkista ennenkuin se sopii.




Seuraavaksi ruuvaa kannet paikoilleen saranoilla. Käytä jykeviä saranoita, niin kannet voivat nojata niihin kun ovat avoimina.

Loppufinessina avattavat etuluukut. Jos jaksat kääntää ja tyhjentää kompostin ylhäältä, niin ruuvaa toki etulevyt kiinni. Meille kuoleville avattava etulevy on aika kätsy. Tämä on ainut kohta, joka vaatii vähän näpertelyä. Hanki neljä L-koukkua ja neljä silmukkaruuvia per etulevy. Silmukat ruuvataan pystypalkin sisäpintaan ja L-koukut etulevyyn. Ajatus on, että renkulat ripustetaan L-koukkuihin. Tämä voi vaatia vähän sovittelua, mutta on sen arvoista! Allaolevasta kuvasta näet etulevyyn ruuvatut L-koukut sekä runkoon ruuvatut silmukat. Ukko laittoi pienet lankunpalaset vahvikkeiksi etulevyyn, jotta sai koukut tukevasti kiinnitettyä.
Koukut ja rinkulat kannattaa ylä- ja alareunoihin joka etulevyyn.



Tadaa!

Huomaa, että näissä tuotettua multaa ei voi suositella ruokamullaksi, vaikka puumateriaali olisi kuinka vanhaa.












Tässä kohta vuoden vanhaa kompostia.
Kompostin vieressä alkaa hiljalleen näyttämään sinivuokkoiselta!
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

5.3.2014

Orkideamania

Kyllä se vaan on tullut jäädäkseen, ainakin joksikin aikaa. Orkideamania. Vaikka jo luulin sen olleen hetkellinen tartuntatauti, joku ohimenevä virus. Tuossa vuodenvaihteen kieppeillä nimittäin hankin viisi perhoskämmekkää ja siitä lähtien kiertelin erilaisia kauppoja silmät kiiluen – kuitenkaan löytämättä lisää "ooh-aah-pakkosaaa" -orkideoita. Päättelin, että on nää orkideat nyt sitten nähty.

Sitten käytiin ruokaostoksilla keskiviikkoisena iltapäivänä Citymarketissa, missä yleensäkin käymme. Sivusilmän heitin kuten yleensä lukkapöytää päin kun saavuttiin kassa-alueelle. Mutta tällä kertaa jäädyin paikoilleni. Ja alkoi kuulumaan "uuh" ja "aah!". Mies näki tutut oireet, antoi vapaat ohjat ja lähti huvittelemaan viiveetä viereiselle lehtihyllylle.

Mikä kukkaniitty!


Kukkapöydällä oli hintahalsterin vieressä pari hassua kämmekkää, mutta kaikki muut olivat jotain aivan muuta! Puutarhaliikkeissä olen nähnyt vandoja ja mitänäitänyton, mutta en näissä väreissä! Ja pienellä pöydällä oli räiskyvästi värjeä, värejä, värejä!! Ja niin raikkaan tuoreita kasveja, ei yhtään kuivahtanutta nuppua.

Nostelin varmaan joka ikistä ruukkua, pyörittelin ja mietin. Ukko siirtyi viisveen viihdyttämisessä jo lehtihyllyn antimista puhelimesa tarjottavaan lastenohjelmaan. Koitin kiirehtiä. Tämä vai tämä vai tämä? Ukko totesi, että ota nyt akka kaksi. Oih!

Tässä väriloitoa lisää:






Ja tuossa se huima hinta, siis haloo!!

Lopulta valitsin ylläolevan punaisen ja vielä täysin nupullaan olevan valkolilan (ei ylläoleva kuva, vaan tätä tummempi, muuten samanlainen). Saa nähdä mitä siitä kuoriutuu, ihan tuntuu siltä, kuin lahjaa odottaisi. Juonina ihmisenä valitsin mahdollisimman monta kukkavanaa omaavat yksilöt. Oli äärimmäisen vaikea valita, sillä nämä olivat tuuheimpia kasveja mitä olen nähnyt mittavan neljän kuukauden kokemukseni aikana.

Nämä uudishankinnat ovat nyt sitten jotain ihan muuta kuin perhoskämmeköitä, eli tämä turaaja saa nyt laittaa googlen soimaan. Toisessa lehdet ovat litteässä viuhkassa ja toisessa lehdistö on miekkamaisia, enempi kuin päiväliljassa ja kukkavanat ovat ohkaisia. Kiinnostavaa!

Nyt kun katson kuvia, niin melkeinpä kadun, eten ottanut toullaista sinililaa ja sen yhden räikeän oranssin ja ja ja...

-----------------------------

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

1.3.2014

Hullut puutarhurit

Kaikki me tiedämme, ettei puutarhuri ole ihan normaali yhteiskunnan jäsen. Puutarhureita on lisäksi tiettävästi useita erilaisia alalahkoja. Mihin itse kuulut, vai oletko sekoitus useampaa puutarhurityyppiä?

Kevätistuttaja
Koluaa rautakaupat jo alkukeväästä odottaen kasvien ilmestymistä. Kevätistuttaja on odottanut koko synkän talven että pääsisi työntämään uusia, raikkaita taimia maahan. Yleensä kevätistuttaja ei ole jaksanut tehdä syyssiivouksia vaan nauttii täysin rinnoin talventörröttäjistä siihen saakka, että lumet sulaa. Unohtaa usein kylvökset kesä tullen.

Kesäsäätäjä
Kun kevät taittuu kesäksi ja useimmilla muilla on jo kevättyöt hoidettuina, aloittaa kesäistuttaja hätäisen kehäjuoksunsa. Hän ostaa vähän mitä sattuu, työntää ne maahan vähän minne sattuu ja ristii sormensa. Pääasia, että saa jotain tehtyä pihassa, että se on edustuskelpoinen viimeistään kesälomaksi. Kesäsäätäjä suosii yksivuotisia kesäkukkia, valmiiksi suureksi kasvatettuja taimia ja räikeän värisiä koristekatteita.

Kesätörttö
Kun helteet ovat kuumimmillaan ja kesätörttö on päässyt laitumelle, herää hänessä kuumin puutarhavietti. Loman rauhassa hän toteuttaa itseään sydämen pohjasta. Lapio viuhuu, sakset välkehtii, penkkejä syntyy, terasseja rakentuu ja pergolaa pykätään. Puut leikataan kalenteria katsomatta ja perennat toki nostetaan ensin alta pois. Ja unohdetaan oman onnensa nojaan kesähelteeseen.

Oppikirjapuutarhuri
Seuraa perintökirjansa suosituksia kasvien istuttamis-, hoito- ja jakamisajankohdista. Kirjaa hankinnat ruutuvihkoon tai exel-taulukkoon päivämäärineen kaikkineen. Oppikirjapuutarhuri tuntee jatkuvasti painetta siitä, että jokin työ on tekemättä tai kesken - onko syyslannoitteet hankittu ajoissa, onko kärhö varmasti istutettu riittävän syvälle ja herneet kylvetään vasta maalämpömittarin annettua sille luvan.

Tilkkutäkkipuutarhuri
Haluaa vähän kaikkea. Omistaa usein pienemmän puutarhan, kuin mitä itselleen uskottelee. Hankkii yhden kaikkea, Alanista huolimatta – kyllä ne parissa vuodessa kasvavat suuriksi ja kauniiksi. Ja silloinpa tilkkutäkkipuutarhuri vasta liemessä onkin.

Syysnuukailija
Kun elokuu muuttuu syyskuuksi alkaa syysnuukailijan silmät loistamaan. Hän tietää, että kohta perennoja löytyy pilkkahintaan joka rautakaupasta. Kun alennusmyynnit alkavat, syöksyy hän suu vaahdoten apajille ja ostaa-ostaa-ostaa. Tosin vain kaikista halvimpia taimia. Nauraa onnellisena niille, jotka eivät tajua, että syksy on parasta istuttamisen aikaa.

Vauvalan orja
Siemenkasvatushan on kiinnostavaa. Mutta kun Vauvalan orja pääsee vauhtiin, pitää kaikkea koittaa kylvää ja idätää ja kasvattaa. Ja sen seurauksena on miljoonakaksisataatuhattakolme vauvatainta, jotka pitää kasvattaa aikuiskokoon ennen lopulliselle paikalleen istuttamista. Lopputuloksena se, että puolet puutarhasta koostuu niinsanotuista "vauvaloista".

Keräilijä
Kun uusi lajike ilmestyy markkinoille, siis saksan, ameriikan tai hollannin markkinoille, tietää keräilijä siitä ensimmäisenä. Hänellä ei ole yhtään kasvia, jolla ei olisi lajikenimeä. "Naapurin tädiltä saatu" ei ole lajikenimi. Taimimyymälöissä hän pitää jatkuvasti silmät auki, josko löytyisi jotain, mitä ei jo omista. Jos vaikka edes variegata-versio löytyisi. Puutarha onkin sitten enemmänkin taimien säilytyspaikka kuin esteettinen kokemus.

Patsastelija
Puutarha ei ole mitään ilman tonttua. Tai sammakkoa. Tai maalattua kivitaidekasaa. Tai Tarjoustalosta ostettua pronssipatsasta. Patsastelijan pihassa huomaa nopeasti muun tavaran olevan tärkeämmässä roolissa kuin kasvien.

Kevytpuutarhuri
Innostuu tasaisin väliajoin hetkellisesti puutarhuroinnista, hankkii ehkä jonkun lehden irtonumeronkin keväällä. Kuitenkin siinä kohti, kun kesäkukkia pitäisi ruveta nyppimään tai kasvimaata kitkemään, siirtyykin mielenkiinto muihin kesäisiin asioihin. Kunnes kiinnostus herää seuraavan kerran, jolloin aloitetaan jälleen alusta.

Hyötykasvihullu
Kaiken on oltava syötävää. Jos kasvi ei ole syötävä, on se turha. Hyötykasveistakin saa tarpeen tullen rakennettua oikein kauniin ja näyttävän penkin. Joka kuitenkin puretaan pala palalta syötäväksi, jättäen isoja reikiä sommitelmaan. Sadonkorjuuaika on parasta aikaa.

Kierrätyskoristelija
Jos se ei ole ruosteessa, sammaloitunut tai rikkinäinen, se ei kelpaa kierrätyskoristelijan puutarhaan. Kierrätyskoristelija on sukua patsastelijalle siinä, että kasvit ovat vain syy koristella, mutta tyyli ja välineet ovat täysin erilaiset. Vessanpytyt, ruosteiset sängynrungot ja vanhat haisevat saappaat – kaikki ovat kierrätyskoristelijalle kultaa.

Siemenhullu
Talvella pusseja lajitellaan, hypistellään ja siivoillaan. Joka paikka on täynnä jos jonkinnäköistä siemenpussukkaa. Syksyllä puutarha muuttuu kummallisten pussien mereksi. Niinpäniin, siemeniä pitää saada talteen. Vaikka kaikkia perennoja on jo ihan riittämiin jo ennestään. Siemenet ovat vaan liian arvokas luonnonvara jotta Siemenhullu antaisi sen mennä hukkaan.

Talvipuutarhuri eli puutarhakrapulisti
Talvipuutarhuri palaa innosta koko talven. Hän koluaa silmät palaen nettipalstat, lehdet, kirjat ja televisio-ohjelmat. Piirtää suunnitelmia, listaa lempikasveja ja odottaa kevätaurinkoa. Kuitenkin heti kun odotettu aurinko saapuu, iskee totaalinen puutarhakrapula ja talvipuutarhuri lamaantuu täysin. Nurmikkoakaan ei saa leikattua kuin pari kertaa kesän aikana.

Juoksuistuttaja
Kun puutarha on hyvässä kasvussa keksii juoksuistuttaja, että yksi perenna selvästi on väärässä paikassa. Se pitää siirtää. Mutta paikkaa ei ole, mihin siirtää. Kun hyvä paikka löytyy, joutuu juoksuistuttaja siirtämään siitä toisen perennan alta pois. Ja noidankehä on valmis. Välillä hän voi uskotella itselleen, että urakka lähenee loppua, mutta se on silmälumetta, aina on yksi planttu purkissa tai väärässä paikassa. Kun syksy tulee, laittaa hän viimeiset plantut valeeseen ja rumba alkaa uudestaan keväällä.


Parvekevaara
Se, että ei ole resursseja maatilkkuun ei estä Parvekevaaraa puutarhuroimasta. Hän täyttää parvekkeensa kasveilla niin, ettei itse meinaa mahtua sekaan ja naapurit miettivät kestävätkö talon rakenteet oikeasti moisen kuorman. Allaolevien naapureiden on hyvä olla suotuisia, sillä erinäiset kasteluvedet voi valua heidän puolelleen ja runsaat hopeaköynnökset sekä köynnöskrassit tukkivat loppukesästä heidänkin näköalaansa.

Puutarhatonttu
Tämä puutarhahulluuden epitoma on jo lähes oma eläinlajinsa, sukua metsätontulle (ei niille keraamisille tontuille). Hän pukeutuu multaisiin ja käytännöllisiin vaatteisiin, ei muista puhdistaa kynnenalusia, jalassa on satoi tai paistoi crocsit ja autossaan hän kuljettaa aina mukanaan istutuslapiota ja pusseja. Ihan varmuuden vuoksi. Puutarhatontut ovat onnellisimmillaan parveillessaan kesäkaudella, vaikka talvehtivat tyytyväisinä omissa koloissaan.

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!