Kaikki me tiedämme, ettei puutarhuri ole ihan normaali yhteiskunnan jäsen. Puutarhureita on lisäksi tiettävästi useita erilaisia alalahkoja. Mihin itse kuulut, vai oletko sekoitus useampaa puutarhurityyppiä?
Kevätistuttaja
Koluaa rautakaupat jo alkukeväästä odottaen kasvien ilmestymistä. Kevätistuttaja on odottanut koko synkän talven että pääsisi työntämään uusia, raikkaita taimia maahan. Yleensä kevätistuttaja ei ole jaksanut tehdä syyssiivouksia vaan nauttii täysin rinnoin talventörröttäjistä siihen saakka, että lumet sulaa. Unohtaa usein kylvökset kesä tullen.
Kesäsäätäjä
Kun kevät taittuu kesäksi ja useimmilla muilla on jo kevättyöt hoidettuina, aloittaa kesäistuttaja hätäisen kehäjuoksunsa. Hän ostaa vähän mitä sattuu, työntää ne maahan vähän minne sattuu ja ristii sormensa. Pääasia, että saa jotain tehtyä pihassa, että se on edustuskelpoinen viimeistään kesälomaksi. Kesäsäätäjä suosii yksivuotisia kesäkukkia, valmiiksi suureksi kasvatettuja taimia ja räikeän värisiä koristekatteita.
Kesätörttö
Kun helteet ovat kuumimmillaan ja kesätörttö on päässyt laitumelle, herää hänessä kuumin puutarhavietti. Loman rauhassa hän toteuttaa itseään sydämen pohjasta. Lapio viuhuu, sakset välkehtii, penkkejä syntyy, terasseja rakentuu ja pergolaa pykätään. Puut leikataan kalenteria katsomatta ja perennat toki nostetaan ensin alta pois. Ja unohdetaan oman onnensa nojaan kesähelteeseen.
Oppikirjapuutarhuri
Seuraa perintökirjansa suosituksia kasvien istuttamis-, hoito- ja jakamisajankohdista. Kirjaa hankinnat ruutuvihkoon tai exel-taulukkoon päivämäärineen kaikkineen. Oppikirjapuutarhuri tuntee jatkuvasti painetta siitä, että jokin työ on tekemättä tai kesken - onko syyslannoitteet hankittu ajoissa, onko kärhö varmasti istutettu riittävän syvälle ja herneet kylvetään vasta maalämpömittarin annettua sille luvan.
Tilkkutäkkipuutarhuri
Haluaa vähän kaikkea. Omistaa usein pienemmän puutarhan, kuin mitä itselleen uskottelee. Hankkii yhden kaikkea, Alanista huolimatta – kyllä ne parissa vuodessa kasvavat suuriksi ja kauniiksi. Ja silloinpa tilkkutäkkipuutarhuri vasta liemessä onkin.
Syysnuukailija
Kun elokuu muuttuu syyskuuksi alkaa syysnuukailijan silmät loistamaan. Hän tietää, että kohta perennoja löytyy pilkkahintaan joka rautakaupasta. Kun alennusmyynnit alkavat, syöksyy hän suu vaahdoten apajille ja ostaa-ostaa-ostaa. Tosin vain kaikista halvimpia taimia. Nauraa onnellisena niille, jotka eivät tajua, että syksy on parasta istuttamisen aikaa.
Vauvalan orja
Siemenkasvatushan on kiinnostavaa. Mutta kun Vauvalan orja pääsee vauhtiin, pitää kaikkea koittaa kylvää ja idätää ja kasvattaa. Ja sen seurauksena on miljoonakaksisataatuhattakolme vauvatainta, jotka pitää kasvattaa aikuiskokoon ennen lopulliselle paikalleen istuttamista. Lopputuloksena se, että puolet puutarhasta koostuu niinsanotuista "vauvaloista".
Keräilijä
Kun uusi lajike ilmestyy markkinoille, siis saksan, ameriikan tai hollannin markkinoille, tietää keräilijä siitä ensimmäisenä. Hänellä ei ole yhtään kasvia, jolla ei olisi lajikenimeä. "Naapurin tädiltä saatu" ei ole lajikenimi. Taimimyymälöissä hän pitää jatkuvasti silmät auki, josko löytyisi jotain, mitä ei jo omista. Jos vaikka edes variegata-versio löytyisi. Puutarha onkin sitten enemmänkin taimien säilytyspaikka kuin esteettinen kokemus.
Patsastelija
Puutarha ei ole mitään ilman tonttua. Tai sammakkoa. Tai maalattua kivitaidekasaa. Tai Tarjoustalosta ostettua pronssipatsasta. Patsastelijan pihassa huomaa nopeasti muun tavaran olevan tärkeämmässä roolissa kuin kasvien.
Kevytpuutarhuri
Innostuu tasaisin väliajoin hetkellisesti puutarhuroinnista, hankkii ehkä jonkun lehden irtonumeronkin keväällä. Kuitenkin siinä kohti, kun kesäkukkia pitäisi ruveta nyppimään tai kasvimaata kitkemään, siirtyykin mielenkiinto muihin kesäisiin asioihin. Kunnes kiinnostus herää seuraavan kerran, jolloin aloitetaan jälleen alusta.
Hyötykasvihullu
Kaiken on oltava syötävää. Jos kasvi ei ole syötävä, on se turha. Hyötykasveistakin saa tarpeen tullen rakennettua oikein kauniin ja näyttävän penkin. Joka kuitenkin puretaan pala palalta syötäväksi, jättäen isoja reikiä sommitelmaan. Sadonkorjuuaika on parasta aikaa.
Kierrätyskoristelija
Jos se ei ole ruosteessa, sammaloitunut tai rikkinäinen, se ei kelpaa kierrätyskoristelijan puutarhaan. Kierrätyskoristelija on sukua patsastelijalle siinä, että kasvit ovat vain syy koristella, mutta tyyli ja välineet ovat täysin erilaiset. Vessanpytyt, ruosteiset sängynrungot ja vanhat haisevat saappaat – kaikki ovat kierrätyskoristelijalle kultaa.
Siemenhullu
Talvella pusseja lajitellaan, hypistellään ja siivoillaan. Joka paikka on täynnä jos jonkinnäköistä siemenpussukkaa. Syksyllä puutarha muuttuu kummallisten pussien mereksi. Niinpäniin, siemeniä pitää saada talteen. Vaikka kaikkia perennoja on jo ihan riittämiin jo ennestään. Siemenet ovat vaan liian arvokas luonnonvara jotta Siemenhullu antaisi sen mennä hukkaan.
Talvipuutarhuri eli puutarhakrapulisti
Talvipuutarhuri palaa innosta koko talven. Hän koluaa silmät palaen nettipalstat, lehdet, kirjat ja televisio-ohjelmat. Piirtää suunnitelmia, listaa lempikasveja ja odottaa kevätaurinkoa. Kuitenkin heti kun odotettu aurinko saapuu, iskee totaalinen puutarhakrapula ja talvipuutarhuri lamaantuu täysin. Nurmikkoakaan ei saa leikattua kuin pari kertaa kesän aikana.
Juoksuistuttaja
Kun puutarha on hyvässä kasvussa keksii juoksuistuttaja, että yksi perenna selvästi on väärässä paikassa. Se pitää siirtää. Mutta paikkaa ei ole, mihin siirtää. Kun hyvä paikka löytyy, joutuu juoksuistuttaja siirtämään siitä toisen perennan alta pois. Ja noidankehä on valmis. Välillä hän voi uskotella itselleen, että urakka lähenee loppua, mutta se on silmälumetta, aina on yksi planttu purkissa tai väärässä paikassa. Kun syksy tulee, laittaa hän viimeiset plantut valeeseen ja rumba alkaa uudestaan keväällä.
Parvekevaara
Se, että ei ole resursseja maatilkkuun ei estä Parvekevaaraa puutarhuroimasta. Hän täyttää parvekkeensa kasveilla niin, ettei itse meinaa mahtua sekaan ja naapurit miettivät kestävätkö talon rakenteet oikeasti moisen kuorman. Allaolevien naapureiden on hyvä olla suotuisia, sillä erinäiset kasteluvedet voi valua heidän puolelleen ja runsaat hopeaköynnökset sekä köynnöskrassit tukkivat loppukesästä heidänkin näköalaansa.
Puutarhatonttu
Tämä puutarhahulluuden epitoma on jo lähes oma eläinlajinsa, sukua metsätontulle (ei niille keraamisille tontuille). Hän pukeutuu multaisiin ja käytännöllisiin vaatteisiin, ei muista puhdistaa kynnenalusia, jalassa on satoi tai paistoi crocsit ja autossaan hän kuljettaa aina mukanaan istutuslapiota ja pusseja. Ihan varmuuden vuoksi. Puutarhatontut ovat onnellisimmillaan parveillessaan kesäkaudella, vaikka talvehtivat tyytyväisinä omissa koloissaan.
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Parasta tässä ihanassa kevätpäivässä oli se, että sain ulkoilutettua uusia puutarhahousujani ekaa kertaa! Jos muistatte työkaluvyön, jonka joululomalla väkersin, niin tässä on komeus yhdistettynä tuunattuihin housuihin! Olen niin ylpeä, että olen pakahtua.
