28.3.2014

Kevät, nyt se on kevät!


Ihanan ihana krookus!
Blogi on monta päivää ollut poissa mielestä, sillä just nyt maailman täyttää kevät! Aurinkoa piisaa ja on mahdoton kuvitella, että viikko sitten maassa oli paksu kerros vastasatanutta loskaa.

Viime viikonloppuna rapsuttelin etupihan, käänsin kompostit ja lannoitin. Ilmastin maata, missä kaihonkukat kasvavat, josko eivät tänä kesänä ruskettuisi ja kärventyisi.

Hehkuva lumikello.
Tänään oli harvinaista herkkua, eli vapaapäivä. Heti aamupäivästä keitin kevään ensimmäiset pihakahvit, kaivoin pihatuolin varastosta ja istahdin nauttimaan luksuksesta. Mutta vain hetkeksi, sillä heti silmään osui juuri auenneet krookukset, jota oli kertakaikkisen pakko kuvata ja sitten lumikelloa ja sitten pitikin vähän katkoa kuolleita korsia ja yhtäkkiä olikin lapio kädessä ja iso kuoppa kaivettuna! Näin se vaan aina menee.

Sain viiruhelpin kaivettua maasta ja istutettua uudestaan. Olen sen istuttanut muoviseen parvekelaatikkoon, jonka upotan maahan. Näin muuten helposti villiintyvä ja kaiken alleen peittävä kaunokainen pysyy aisoissa. Heinä tukehtuu kuitenkin muutaman vuoden jälkeen, jos sitä ei nosta ja harvenna. Neljä vuotta näyttäisi tuossa pytyssä olevan oikea väli. Ei ihan kauhean paha. Mieluummin niin päin, kuin että sitä saisi kitkeä hammasta purren joka vuosi.

Vastaistutettua ruohonjuurta. Laatikon reunat häivyttyvät nopeasti, kun etureunaan kasvaa suikeroalpia.
Varjon puolellakin alkaa krookuksen nuput pullistumaan.
Samalla kaivoin vieressä olevan heikan (jossa vähän ruskeaa väriä seassa) pois todella kitukasvuisen clematiksen juurelta. Clematiksen juurta oli jäljellä ehkä 15 cm suuntaansa... Kaadoin kuoppaan pari sangollista palanutta hevosenlantaa (kiitos Väinö-hevoselle, että kakkii), ihan varmuuden vuoksi pari kourallista kanankakkaa ja sekoitin pohjahiekkaan. Siinä kohti kuoppaa ei ruskeaa enää ollut edes väriksi. Ihmekö, että parka on kitunut. Päällimmäiseksi lisäsin vähän puutarhamultaa. Suikeroalpia maanpeitteeksi ja komeus oli valmis. Katsotaan lähteekö vielä. Mutta tilaa tuli ihan kuin itsestään toisellekin kärhölle - jos jostain löytäisin valge daamin, se sekoittuisi niin kauniisti presidentin lomaan!

Ruohosipuli puskee, jippii!

Parasta tässä ihanassa kevätpäivässä oli se, että sain ulkoilutettua uusia puutarhahousujani ekaa kertaa! Jos muistatte työkaluvyön, jonka joululomalla väkersin, niin tässä on komeus yhdistettynä tuunattuihin housuihin! Olen niin ylpeä, että olen pakahtua.

Ostin siis ihanat 80-luvun mamma-sammarit netistä ja tuunasin ne (siis käytännössä levensin) samalla kankaalla, mistä tein työkaluvyön. Lisäsin myös taskun rinnuksille, siinä on hyvä pitää kasveille nimilappuja ja tussin. Polviin tuli mustaa kukkakuvioista kerniä, ja sen taakse piiloutuu polvisuojat. Olipa nannaa könytä polvillaan ja alla oli pehmeää ja lämmintä.

Ja sainpa viisveen arpomaan edellisen postauksen kirjankin. Se menee Elliumille. Onnittelut!


-------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

4 kommenttia:

  1. Ihania keväänmerkkejä! Näillä korkeuksilla ei vielä kukkasia näy (ei ainakaan minun pihalla). Tosi nasta puutarha-asu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Gitta! Kuolasin Garden Girlin housuja pitkään. Mutta totesin, etten koskaan raaskisi könytä niissä mudassa. Nyt näissä tuli könyttyä jo ihan ekalla käyttökerralla. Jei! Toivottavasti kevät saapuu sinullekin ihan pian. Jos täällä meni viikko täystalvesta kevääseen, niin on se lähellä sielläkin!

      Poista
  2. Tulipa niistä haalareista hienot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tänään olivat taas tositoimissa ja valitettavasti yksi nappi lensi kaaressa. Ruskeaa nappia oli mahdotonta löytää keväisestä pihasta. Olen surkea napinompelija :D

      Poista