30.8.2014

Vielä on kesää jäljellä!

Vaikka aamulla jouduin vetämään puutarhahousut verkkareiden päälle, en vielä suostu päästämään otteeni kesästä. En-en-en! Vielä on herranjestas elokuukin. Joten päivä alkoi kukkien kuvaamisella ja kesäfiilistelyllä.

Syysleimu ja harmaamalvikki pergolaa vasten, namskis!
Komea piikkiputki päätti kukkia viime hetkellä.
Komeamaksaruohon kukinto on hempeä vastakohtana jykevään kasviin.
Syysvuokko se vasta hempeyden perikuva onkin!
Kohmeinen koppis näyttelee värjeään.
Värejä, värejä, ihanaa!! Näistä räiskyvistä väreistä on syksy kaukana!

Esikkokin vielä tarjoaa väriä soikkoratamon alla.
Upea maurinmalva se vaan jaksaa kukkia yhtä holtittomasti.
Punaista tähtiputkea katsoessa läheltä tuntuu, kuin katsoisi räjähtävää ilotulitusta.

Syksyn komeimmat kukat!

Verikurjenpolvi armahtaa kärpäsiä ja työntää uutta kukkaa heille.

Mystinen uutukainen on pian paljastamassa sulojaan.

Ah, lisää ihanaa kurjenpolvea!

Meillä vapaasti leviävä "joulukukka" (kuusveen nimitys), eli ukontulikukka. Säästän aina muutaman taimen
pojan iloksi. Tämä yksilö päätti vahvassa mullassa muuttua kaksivuotisesta yksivuotiseksi!

Uusi kärhö meinaa yllättää kukkasella!

Mårbacka - miten olen voinut elää ilman sinua?

Bellis on kukkinut varhaisesta keväästä asti! Viime talvi oli lumeton ja vei omani,
mutta onneksi sain tämän keväällä ihanata Anitalta.


Pihan komistus, harmaamalvikki, kasvoi lähes parimetriseksi vaikka se siirrettiin viime syksynä.

Vaikka tämä päivänlilja on turhan keltainen minun makuun, on se kyllä kukkinut yli odotusten!


Karpaattienkellokin vielä vaan puskee herttaisia kellojaan.

Jalokello mahtavine nuppuineen antaa aina odottaa itseään,
mutta on ehdottomasti sen väärtti!

Ja vihdoin kaikki pelargonit kukkivat. 

Kierrettyäni pihaa ei ollut epäilystäkään asiasta – kesä on edelleen täällä! Aurinko paistoi niin, että sain kuoria villapaidan yläni. Siitä rohkaistuna otin lapion kaniiseen käteen ja rupesin vihellellen puutarhuroimaan.


---------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

27.8.2014

RESEPTi • Toffeinen omenahillo

Puskantakaa-reseptit pyrkivät olemaan ilmastoystävällisiä, 
mutta helppoja ja maukkaita, keskittyen oman sadon hyödyntämiseen. 
Reseptit ovat useimmiten omia sovelluksia jostain löydetyistä resepteistä 
ja pyrin kertomaan lähteen, mikäli se on edelleen muistissa. 


Ikean paperisesta muffinssivuoasta saa hauskan "myssyn" purkille.
Tänä vuonna omenaa tulee aivan simona. Olisi pitänyt karsia raakileita kovalla kädellä, sillä suuresta määrästä johtuen omput ovat pieniä ja putoavat herkästi. Syy suureen satoon oli aivan julmettu kukinta keväällä, omppupuut olivat kuin pilvenhattaroita viikon veran. Sääli, kun en saanut hyvää kuvaa siitä.

Nomutta, omputhan pitää hyödyntää, ja ihanan toffeeinen herkkuhillo on kyllä aivan parasta. Se kruunaa kaiken jäätelöstä paahtoleipään. Itse käytän sitä lakkahillon sijasta leipäjuustonkin kera. Slurps.

Eli tee näin:

Poimi omenoita. Mielellään himppasen ennenkuin ovat aivan kypsiä. Osta hillosokeria. Kaiva kaapista purkkeja ja suurin kattila. Ja eikun toimeen.

Leikkaa omenoista kodat ja muut kovat kohdat pois ja paloittele. Ei tarvitse olla mitenkään pikkukuutiota, itse leikkaan noin 4x4 cm paloiksi. Tai jotain sinnepäin. Ja jätä ihmeessä kuoret sekaan!

Leikkaaminen on puuduttavaa. Jos ei ole seuraa, niin laitan jonkun dokumenttiohjelman pyörimään areenasta.


Täytä kattila omenen paloilla (silleen turhan täyteen tietty, että tippuu reunojen yli kun sekoittaa). Sitten hillosokeria perään. Itse laitan 5 litran täpötäyteen kattilaan suoraan pussista ranneliikkeellä vajaan pussillisen tai koko kilon sokeria, riippuen omenen makeudesta. Sokeria pitää olla paljon, tämä nyt ei ole mikään raakaruoka-terveyspöperö vaan ihan ehtaa herkkua!

Sokeri ja omena ne yhteen soppii, pannaan ne pussauskoppiin!
Laita levy päälle ja kaada desi-pari (kattilan koosta riippuen) vettä päälle. Muuten omput helposti palavat pohjaan alkuvaiheessa. Alussa pitää nimittäin kääntää omenoita koko ajan, kunnes alkavat mehustua. Siihen menee ehkä viitisen minuuttia. Kun mehustuminen alkaa, riittää sekoittaminen silloin tällöin. 

Toffeen maun saat hilloon keittämällä sitä pitkään, ainakin pari tuntia. Väri muuttuu vaaleasta ruskeaksi tai ompun lajikkeesta riippuen punaruskeaksi. Slurps! Voit myös maustaa hillon miten haluat – kanelilla, inkiväärillä tai jopa chilillä. 

Voit myös kypsentää hillon uunissa, jolloin tarvitset ISON uunipadan tai -vuoan. Hilloainekset sinne ja uuniin noin puoleksitoista tunniksi. Välillä tätäkin kannattaa sekoittaa, ettei sokeri pala. Itse koen ongelmallisena riittävän suuren astian löytämisen, jos hilloa alkaa keittämään, niin ei sitä nyt herranjestas tehdä kahta purkkia. 

Kun hillo on muuttunut siirappiseksi ja ruskeaksi voit vielä soseuttaa sen sauvasekoittimella jos haluat tasaisemman hillon. Purkita se sitten kuumana puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin ja säilytä viileässä. Mitä suuremman satsin teet kerralla, sen ekologisempaa!

Vasemmalla viiden litran kattila, jossa juuri "alkukääntö" meneillään. Oikealla edellinen satsi
kaadettuna kolmen litran kattilaan, melkein purkitusvalmiina.
Itse käytän tiskikoneessa pestyjä purkkeja, jotka kuumennan 175-200 -asteisessa uunissa parisenkymmentä minuuttia ennen purkitusta (käytännössä aika on pidempi kun sitä aina laittaa purkit sinne uuniin ajoissa). Lisäksi keitän kannet kymmenisen minuuttia (vähintään – kattila tulee aina laitettua liedelle liian myöhään). Käytännössä nappaan uunista purkin kerrallaan ja kiehuvasta vedestä pikku pihdeillä yhden kannen kerrallaan sitä mukaan, mitä purkitan. JOS haluaa hienostella, niin purkit voi liottaa vuorokauden verran pelkässä vedessä. Silloin vikatkin pöpöt heräävät ja kuolevat varmemmin uunissa. 

Muista tarkistaa, että kansien keskikohouma on painunut sisälle, kun purkki on jäähtynyt. Minusta on jotenkin kovin tyydyttävä ääni, kun keittiöstä alkaa kuulua "plop" kun ne kannet painuvat sisään.

Jos lykky käy, niin jää tilkka yli, joka on liian pieni purkitettavaksi. Se on heti pakko laittaa kuumalle paahtoleivälle heti kun hillo vaan viilenee niin paljon, ettei polta itseään rakoille. 
Mmmm, ihania oman puun omppuja!
Lyhyesti resepti menee näin:

5 litraa paloiteltuja omenoita
1 kg hillosokeria (maun mukaan)
Pohjalle tilkka vettä

Kiehauta koko ajan sekoittaen kunnes oenat alkavat mehustua, sen jälkeen sekoita välillä. Keitä noin kaksi tuntia, kunnes hillo muuttuu ruskeaksi ja siirappiseksi. Jos haluat sileämmän hillon, käytä sauvasekoitinta ennen purkitusta.



---------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

9.8.2014

Kisaväsymys

Vastaistutettu kärhö päätti ilahduttaa kukalla.
Heiveröisellä sellaisella, mutta kuitenkin.
Tähän aikaan vuodesta se iskee, kisaväsymys. Tänä vuonna mausteena taitaa olla pieni puutarhakrapulakin. Kevät mennään huumassa – kaikki kasvaa kuin itsestään, joka päivä uusi kasvi on kukassa, kaupat pursuavat ideoita ja talven pölyjä vielä karistellaan mielestä.

Voi elämä! Miten nämä ovat joutuneet vierekkäin!
Puutarhan kaamein väriyhdistelmä.
Elokuussa alkaa tuntumaan toiselta. Kevytpuutarhuri unohtaa puutarhan tyystin ja suuntaa mielensä lomanjälkeisiin harrastuksiin, tuleehan kevät jälleen ensi vuonna. Mutta himopuutarhuri turhautuu. Hän haluaa takaisin sen keväisen tunteen, lisää huumettaan. Eikä yhtään lohduta, että ollaan löydetty luonnon omaa mielialalääkettä maaperästä. Kun se tunne ei nyt vaan ole läsnä.

Ja toki tiedän syyn. Kesän uhkein kukinta on ohi eikä tätä kasvukautta varten kannata enää rakentaa mitään. Lisäksi on kuukausi uuvuttavaa, lähes taukoamatonta kastelua takana. Joko seison letkun varressa tai murehdin siitä, etten seiso letku kädessä. Ja se kasteleminen on niin maan tylsää. Olen jopa miettinyt hankkivani jonkun äänikirjan puhelimeen, mitä kuunnella kaikkina niinä tuntina, kun seisoo lasittunein silmin tihkuva letku kädessä.

Tästä se on loppukesä tehty!

...ja tästä. Tätä tapahtuu, kun yhden kerran antoi kasteluvastuun miehelle - VAU! 


Päätin aktivilääkitä itseäni. Kasviluettelo käteen ja uusia hankintoja miettimään. Kukinnan hiipumisenhan saa korjattua, mitä näitä syyskukkijoita onkaan? Leimut löytyy, mutta liljoja tai daalioita ei. Olen hermoillut liljakukkoja ja daalioiden juurakoiden hoito talvella ei onnistu, kun ei ole talvehdittamispaikkaa. Mutta entä sitten! Daalioita saa halvalla marketista, eiköhän niitä kerran voi kokeilla. Enkä tietenkään voi arvailemalla tietää iskeekö meille liljakukkoja, kokeilemalla selviää. Saisin sellaista uhkeaa kesäkukintaa elokuullekin, mitä kovasti kaipaan.

Punanenä. Eiku hattu.
Erilaisia punahattuja pitää myöskin saada, sehän on nyt aivan selvää. Yksi perus-sellainen löytyy, mutta se ei riitä. Lisää-enemmän! Syyskukintaongelmaan päätin hakea konkreettista ratkaisua ilmoittautumalla elokuun lopussa järjestettävälle puutarhaseuran matkalle pariin taimistoon sisämaahan. Johan alkaa mieli kohenemaan.

Kasvatuspinta-alan laajentuessa pitänee myös miettiä kastelua uusiksi, jossain vaiheessa vuorokaudessa ei kerta kaikkiaan riitä tunteja tarvittavalle kastelulle. Ehkä niitä terrakotta-kartioita pullon nokkaan, tai tihkuletkuja hyötypuutarhaan. Ja taas pitää karsia niitä hiivatin pikkuruukkuja, niiden kasteleminen on kyllä aina päänvaiva, kun kuivuvat alta aikayksikön. Josko välttyisi pahimmalta kisaväsymykseltä ensi vuonna.

Nyt hengitän syvään ja keskityn sadonkorjuuseen. Keittelen mehuja, purkitan hilloa, siivutan kurkkuja. Löydän zenin uudelleen. Kun syksy saapu ja taas tekee töitä edessäolevaa kautta varten, nousee yleensä innostus jälleen!




---------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!