25.1.2015

Resepti • Helppo juustofondue

Tämä resepti on kaukana ekologisesta tai terveellisestä, mutta talvi vaatii pientä juhlaa aina välillä. Tämä ukkoni bravuuri, juustofondue, on ihan parasta suureen tai pieneen juhlaan. Kavereille ollaan useasti tarjottu tätä juhlarokana ja harva ei ole maininnut asiasta jälkikäteen. Viimeksi syötiin fondueta uutenavuotena ihan perheen kesken ennenkuin mentiin ulos katsomaan räiskintää ja tässä siitä teille siitä repsutti kun kerrankin tajusin räpsiä muutaman kuvan.

Paprikajauhe, luomuvalkkari, valkosipulin kynsi, maizenaa ja kolmea eri juustoa: emmental, gruyére ja ritari.

Fonduen teko on kaiken lisäksi helppoa, kunhan vain omistat fonduekeittimen. Vai mikäsennimionkaan. Etkä unohda tarkistaa, onko sitä polttonestettä (sinolia?) ajoissa.

Viinissä pulppuaa mausteet.
Eli hanki nämä, jos teet neljälle:

- kolmea eri juustoa: emmental (puna- tai mustaleimaista), gruyére ja ritari, yhteensä kilon verran, jokaista noin kolmasosan verran painosta.
- 2 dl valkoviiniä
- 1-4 valkosipulinkynttä, maun mukaan
- maizenaa
- paprikajauhetta
- mustapippuria
- vaaleaa patonkia, jos otat esipaistettuja patonkeja, niin kolme patonkia riitää neljälle hengelle.

Paista patonki ja leikkaa se noin 5 cm kuutioihin. Raasta juustot ja hienonna valkosipuli. Sytytä tulitsydeemi ja laita se padan alle.

Kaada valkoviini pataan, perään valkosipuli, mustapippuri ja paprikajauhe.

Odota, että pata lämpiää niin, että seos alkaa pulppuamaan. Silloin lisätään juusto kourallinen kerrallaan sekoitellen. Odota välillä, että juusto sulaa kunnolla.

Kun kaikki juusto on sulanut ja sekin pulppuaa, jää pataan vähän rasvaista lillua, sen saa aisoihin kun päälle ripottelee vähän maizenaa ja sekoittelee pari minuuttia. Säädä tuli pienemmälle ennen ruokailua, ettei herkku pala pohjaan.

Sitten patonkia puikkoon ja eikun dippaamaan! Nam!
Odotetaan, että kuumenee.
Juusto sekaan hiljalleen. Tämä on tuskallisin hetki, joka tuntuu pidemmältä, kuin oikeasti on.
Lillut kuriin maizenalla ja eikun herkuttelemaan!

Valkoviini liottaa juuston rasvan. Jos rasvalillua jää paljon pintaan, oli viiniä liian vähän, laita seuraavalla kerralla enemmän. Viinin alkoholihan kerkeää kiehua pois ennenkuin pääsee maistelemaan, joten tämä on ihan turvallinen ruoka lapsillekin.Moni käyttää ranskanleipää patongin sijasta, mutta taktisesti patonki voitaa, sillä fiksu painaa puikkonsa vähintään yhden kuorireunan, mieluiten kahden läpi. Ei putoa pala. Jos pala putoaa juuston sekaan, niin on erilaisia sääntöjä, mitä pitää tehdä. Juoda kirsikkaviinaa, laulaa laulu tai vaikka mitä. Keksi vaikka oma sääntö!Mutta muista, että tuli ja kuuma, sulanut juusto eivät ole leikin asia! 
Ipana saa aina kaksi tikkua, niin saa laskea toisen lautaselle viilenemään sillä välin, kun kauhoo seuraavaa palaa.
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

23.1.2015

NIKSIPIRKKA • Vauvala

Nyt alkaa taas olla kylvöaika. Oh, talven henkinen selkä taittuu ja saa taas multaa kynsien alle! Tänä vuonna pitää olla varovainen hyötykasvien kylvöissä, sillä se pieni projekti nimeltään kasvihuone ei ole läheskään vamis. Mutta vähän on tietty pakko kylvää perennasiementen ohessa. Viikonloppuna lipsahtikin vajaan parinkymmenen perennalajikkeen jälkeen kuuden chililajikkeen siemenet multiin, hupsis!

Perennasiemenet pullistuivat sisällä muutaman päivän, ja joutavat sitten pihalle. Koitanpa vielä raapia vähän luntakin päälle suojaksi. Sitten vaan odotetaan kevättä. Siellä on montaa lajiketta esikkoa, parvitulpaania ja jopa yhden puun siemeniä.

Kovan tason puutarhaharrastajat puhuvat "vauvaloistaan". "Vauvat" ovat pikkuruiset perennataimet, jotka vaativat hellää hoivaa yhden kasvukauden verran. Olen nähnyt erilaisia vauvaloita, kaikkea sekavasta taimiruukkumerestä portailla vihannespalstalle rajattuun usean metrin kokoiseen säntilliseen taimialueeseen. Tässä on kuitenkin oiva niksi pienempäänkin pihaan, kaivelin kuvat esille parin vuoden takaa.

30.3.2013 - siemenet talvehtivat ulkona, mielellään paksun lumikerroksen alla. 

16.6.2013 - Alkukesästä kun pikkuiset kasvattavat parit kasvulehdet laitan korin pohjalle ja reunoille
sanomalehteä ja täytän mullalla. Vauvala valmis!

Korit on hyvä pitää paahteelta suojattuina, etenkin jos on hiukan laiskempi puutarhuri niinkuin minä. Myös mitä suurempi multatila, sen vähemmän herkästi kuivuu.
2.7.2013 - Hyvin kasvaa akileijat kavereineen!

24.8.2013 Yhden kasvukauden tulos, tadaa!
Olen antanut taimien talvehtia taimikoreissa, vain kaivanut ne perunamaahan talveksi ja heittänyt vähän lehtä päälle. Seuraavaan kevääseen selvinneet taimet vasta lasken selvinneiksi ja istutan penkkeihin.

Siemenet olen tilannut netistä tai vaihtanut tuttavien kanssa. Tavallisissa kaupoissa löytää harvemmin kunnon perennavalikoimaa. Kevät, ala tulla!

20.1.2015

Mehikasville oma koti

Viime keväänä uudelleenjärjestellessämme keittiöpuutarhaa mökillä päätimme hävittää minttupenkin. Minttu kasvoi jo pitkälle nurmikkoon ja muutenkin korkeana kasvina näytti aina loppukesästä ärsyttävän ränsistyneeltä (vaikkakin on aivan älyttömän hyvä perhoskasvi). Mutta mitä tilalle?

Paikalla on pari suurta kiveä maan alla, jotka rikkovat nurmen pinnan ja minttupenkki perustettiinkin alunperin peittämään ne ja samalla estämään ruohonleikkurin terien tuhoamisen. Meillä kaiken pitää olla idioottivarmaa.

Paikka on suuren männyn alla, paahteinen ja aika kuiva, eli aika harva kasvi viihtyy sellaisessa. Joten tsädää – mehikko ei ollut vaikea päätös. Eli, rip-rap, mintut veks ja tiilireunaa kehiin.

Sitten, kun projekteja on muutoinkin riittämiin, niin annetaan reiän olla rauhassa pari-kolme kuukautta. Heinäkuun lopulla se näyttääkin tältä. Jippii.

Vaikka perkasin mintut tooodella tarkasti, niin sitä vaan puskee joka raosta. Kangaskaan ei ole tykännyt auringosta.

Kunnon juuriestekangas väliin ja multaa kehiin. Sekoitin kunnolla hiekkaa vahvaan lietemultaan ja muotoilin maakiven esille.

Sitten rakastamaani kivisommittelua! Etenkin, kun kivet ovat naisen liikuteltavia, on tämä niiin hauskaa!


Sitten lisää multaa koloihin ja plantutkin jo ryömivät juuret pitkinä kohti uutta penkkiä!

Hopla! Nyt näyttää avaralta, mutta pitää jättää kasvuvaraa, ettei heti tarvitse olla repimässä penkkiä palasiksi ensi vuonna.

Ihania kattomehitähtiä!

Suikeroneilikka, mikäli en väärin muista. Ehkä muistan väärin. Aivan minimaalinen ja tiivis pieni olio. Sellaiset askartelusimät jos olisi laittanut tuon nokkaan, niin olisi näyttänyt pieneltä eläimeltä!

Lisää ihania kattomehitähiä.

Komeamaksaruohon revin valeistutuksesta juuri, kun kukinto oli alkamassa. Kyllä se selvisi, vaikkei tykännyt siirrosta.



Ylhäältäpäin vastaistutettuna ja -kasteltuna. Saxifragiaa ja mehi- sitä sun tätä. Apua, missä on lajivihkoni!!
Tässä oli ensimmäinen penkki, josta puuhastelujani urheasti sietävä isäni oikein spontaanisti on tokaissut "Mistä tämä tuli, sehän on hieno".