RESEPTI • Kirsikkaa kolmella tavalla

Tänä kesää tuli mukavasti kirsikoita, ihan meidän yhdestä hapankirsikkapuusta. Puu on kasvanut jo niin suureksi, että päätimme koittaa kepillä onnea ja latvoimme sen. Lopputulos on siisti, mutta kirsikan leikkaaminen hermostuttaa.

Ongelma kirsikan kanssa on tietty se kivi. Ja kun satoa on paljon, ei niitä hiivatin kiviä jaksa näperrellä. Nämä reseptit ovat toki hieman myöhässä tämän vuoden satoon nähden, mutta korvan taaksen kannattaa aina laittaa!



1. Kirsikkamehu
Siispä ensin tehtiin kirsikoista mehua. Satoa tuli vajaat kaksi ämpärillistä ja niistä keitin kaksi mehumaijasatsillista. Sokeria kannattaa käyttää hapankirsikan kanssa reilusti. Meillä tykätään todella makeasta mehusta, joten maijalliseen kippasin lähes kilon verran sokeria. Slurps!

Maijalla keittäessä reseptejä tai keittotapoja on monta erilaista, mutta minä teen helpon kautta. Maijan pohjalle vettä, reiälliseen välikattilaan kirsikoita niin paljon kuin mahtuu, sokerit niskaan ja kansi päälle. Keitetään n. 20 minuuttia, valutetaan kannullinen mehua ja kaadetaan takaisin marjojen pälle. Se varmaan tehdään, jotta sokeri vähän tasaantuisi. Sitä mehua ei siis kuulu kaataa plumps johonkin, vaan silleen ympäriinsä.

Sitten aika pian kannattaa ruveta pullottamaan, tai se väliosa, johon mehu kertyy alkaa valumaan yli (niinkuin minulle tällä kertaa kävi). Se nimittäin haisee pahalta kun sokeriliemi kärtsähtää. Muista, että pullojen pitää olla kunnolla puhtaat ja pullot on hyvä pitää uunissa jonkun aikaa ennen pullottamista. Itse laitan uunin 110-120 asteeseen ja laitan uunin päälle samaan aikaan kun laitan maijankin päälle. Kumikorkit vielä pitää vähintään dipata kiehuvassa vedessä, mutta voi ne siellä jonkun aikaa kiehuakin, ei ne siitä pahastu.

Mun parhaat niksivinkin maijailuun ovat pienet pihdit, millä nostaa ne kumikorkit kiehuvasta vedestä sekä kuuman pullon laittaminen tukevan posliinikannuun pullotusvaiheessa. Kuumasta pullosta on nimittäin aika mahdoton pitää kiinni hetkeä kauemmin. Kannussa pullo seisoo tukevasti ja siinä on kahvakin!

2. Kirsikkalikööri
Toiseksi laitettiin mäskit hautumaan viinaan. Yllättäen tähän projektiin ukko osallitui ihan pyytämättä, hmm. Pari kolmen litran ilvespurkkia täytettiin ehkä puolilleen mäskillä, mikä jäi mehunkeitosta. Toiseen purkkiin kaadoin niskaan ihan puhdasta kossendaalista puolentoista litran verran ja niin paljon sokeria kuin saatiin mahtumaan. Toiseen kaadoin Alkon sedän suosituksesta bourbonia saman verran. Ja sokeria tietty. Nuo saavat tekeytyä muutaman kuukauden ja pullotusvaiheessa voi olla, että pitää lisätä vähän sokeria jos on vielä hapanta. Nyt pitäisi vielä malttaa odottaa!

Mehunkeiton jämät eli mäski lähtee uudelle kierrokselle!

Alkomaholit niskaan!

Sitten vielä reilusti sokeria.

Kannet päälle ja eikun odottamaan. Syssymmällä nuo siivilöidään ja pullotetaan.
Ja sitten nauttimaan syysiltojen makeita myssyjä.

3. Suklaakirsikat

Vielä tajusin, että kaupungissa on nuori suklaakirsikkapensas, jossa on muutama kourallinen ihanan mustia kirsikoita. Sain pensaan työavereilta häälajaksi viime keväänä. Nyt kun kysyivät, että maistuvatko ne marjat suklaisilta he pettyivät hieman kuullessaan, että suklaisuus viittaa ennemmin marjojen väriin kuin makuun. Ajattelin siis yllättää heidät tuomalla heille sadon suklaadipattuna. Ja tummiin marjoihinhan oli pakko saada valkosuklaata.

Poimin todella kypsät kirsikat varovasti niin, etteivät tippuisi varrestaan. Ukko osti valkoista suklaata jona sulatin vesihauteessa. Siihen dippasin kirsikoita puoleen väliin. Vielä jäähdytys ja seuraavana päivänä tarjoilu työkavereille.

Pikkuisesta puskasta irtosi ehkä pari desiä kirsikoita. Sulatin näppituntumalta 2/3 130g sulkaalevystä,
mikä oli oikein sopiva määrä.

Suklaapalat kuppiin, kuppi kattilaan, jossa on vettä ja lämmitys. Sekoittele suklaata koko ajan ja kun se on sula voit
siirtää koko hommelin levyltä. Parhaan suklaapeiton saat kirsikalle, kun annat suklaan jäähtyä hieman tahmeaksi.

Nosta leivinpaperille jäähtymään ja kun kaikki on tehty niin kannattaa nostaa koko höskä jääkaappiin ainakin tunniksi.

Vähänkö päheän näköiset kirsikat! Todellakin black and white.
Ja maku oli yhtä upea, kuin miltä näyttävät. Napakymppi!

Mikään näistä ei vaadi sitä, että sormet punaisina istuisi kaivelemassa niitä hiivatin kiviä. Aika onnistuneita reseptejä, sanoisin. Vaikken vielä ole päässyt maistamaan sitä alkoholipitoista versiota.

-----------------------------------------------

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.